Otteluraportti 31.5. Koips - FCFJ T7 ( 2015)

Otteluraportti

31.5. KoiPS - FCFJ T2015

FCFJ:n 2014-15 syntyneiden tyttöjen joukkueen ohjelmassa oli tiistaina 31.5. Opel-liigan vierasottelu Koivukylän Palloseuran vieraana Vantaan Havukoskella. Pelipäivähän on vanhan viisaudenkin mukaan aina juhlapäivä ja tällä kertaan se täydensikin erinomaisesti samana päivänä pidettyjä esikoulujen kevätjuhlia. Otteluun matkasikin kahdeksan innokasta tyttöä höyryävän tuoreet eskaritodistukset taskuissaan.

Vieraspeleissä osa tapahtuman taikaa on perinteisesti ollut itse matka ja myös tällä kertaa pelireissun tunnelmaan oli suppean gallupin perusteella päästy kuuntelemalla automatkalla takapenkeillä ainakin Risto Räppääjää ja Kikattavaa Kakkiaista. Tämä lienee ollut yksi syy sille, että kentälle saavuttaessa jokainen tyttö oli selvästi hyvällä tuulella ja innostus oli vahvasti havaittavissa. Vaikka edellisistä harjoituksista ei montaa päivää ollutkaan, oli teeskentelemätöntä jälleennäkemisen riemua välittömästi havaittavissa ryhmän kokoontuessa yhteen. Pieni sadekaan ei siinä haitannut – päinvastoin. Sateenvarjoleikit toivat heti yhden uuden ohjelmanumeron lisää.

 Otteluun lähdettiin klassisten joulukuusi- ja muiden ryhmitysten sijaan pelaajamateriaalin paremmin huomioivalla ”maalivahti ja neljä pelaajaa”-ryhmityksellä samalla, kun kolme vaihtopelaajaa aloitti pelinsä kentän laidalla. Tälläkin kertaa oli helppo todeta, että puolen pelin takuu varmasti toteutuu jokaisen pelaajan kohdalla. Neljän minuutin jälkeen sitten tehtiinkin jo ensimmäinen vaihto ja jokainen sai kyllä kirmata kentällä kunnon minuutit. Hieman totuttua pienempi pelikenttä vaati alussa aavistuksen verran totuttelua, mutta etenkin maalivahdit ottivat varmasti mielellään vastaan hieman kapeammat maalikehikot.

Peli oli tihkusateesta huolimatta varsinaista tyttöfutiksen juhlaa. Tilanteet aaltoilivat molemmissa päädyissä ja laatutietoinen katsomokin osasi varmasti arvostaa loistokkaita yksilösuorituksia. Ensimmäisellä jaksolla maalissa pelannut Elina säväytti yleisöä muutamilla tärkeillä torjunnoilla avaten myös peliä hienosti laitojen kautta. Kentällä pelanneet Michelle, Annika, Sofia, Emilia, Selja, Nanja ja Aino esittivät kukin varmasti kauden parasta peliään taituroidessaan ahtaassa tilassa pallon kanssa määrätietoisesti. Tyttöjen pelirohkeuden ja kasvaneen itseluottamuksen määrää voi vain ihailla, kun alimpanakin pelaajana uskallettiin rohkeasti lähteä haastamaan prässäämään tullutta vastustajan hyökkääjää. Maaleja syntyi avausjaksolla tasaisesti vuorotellen ja tolpatkin kolisivat kummassakin kenttäpäädyssä. Lopulta pelinohjaajan vihellys toi juuri ajallaan pienen lepohetken.

Puoliajalla pidettiin pientä hengennostatusta kerraten nähtyjä hienoja suorituksia. Samalla yritettiin muistuttaa tyttöjä siitä, että keskialueen sumpun sijaan tehokkaampi tapa edetä kentällä on laitojen kautta. Toki samalla on syytä muistaa sekin tosiasia, että kyseessä on pelaajien peli ja kentällä päätöksen tekee viimekädessä kuitenkin itse pallollinen pelaaja. Samalla lienee myös tarpeen korostaa sitäkin tosiasiaa, että tällainen pelaamisesta täydellisesti innostunut tyttöryhmä on tietyllä tavalla suoranainen luonnonvoima jo itsessään. Siinä voi aikuinen esittää erilaisia ohjeita ja teorioita optimaalisista toimintamalleista, mutta kun tämä tuuli oikein innostuu mylvimään, ei sitä pidättele enää mikään. Ja hyvä niin.

Toisen jakson alkaessa oli FCFJ tehnyt vain pienen muutoksen, eli ennakkoon sovitun maalivahdin vaihdon myötä siirtyi Selja maaliin Elinan aloittaessa jakson kentällä. Toinen jakso olikin pitkälti toisinto ensimmäisestä, vaikkakin hieman vähämaalisempi. Keskialueen pelaaminen oli molemmilla ryhmillä muuttunut aiempaa tarkemmaksi ja vauhdikkaasta pelaamisesta huolimatta oli maalintekotilanteita kokonaisuudessaan vähemmän. Tälläkin jaksolla tolpat kolisivat ja vahvoja yksilösuorituksia saatiin nähdä kuin liukuhihnalta. Pelillisesti yksi taidokkaimpia yhteispelin esimerkkejä oli Michellen oivaltava juoksu vastustajan puolustuksen selustaan, jonne Annikan taidokas syöttö matkasi sivurajan jälkeen vastustajien välistä avaten erinomaisen maalipaikan. Tuossa tilanteessa korostui yksi lasten liikunnan ja urheilun hienoimmista elementeistä, eli vaikka tilanne ei lopulta – KoiPSin erinomaisen maalivahdin ansiosta – maaliin johtanutkaan, riemuitsivat tytöt silti innoissaan jo onnistuneesta ja itse luodusta pelikuviosta. Tuon riemun vilpittömyys on monille toiminnassa mukana oleville aikuisille myös se paras palkkio, jonka toiminta voi tarjota.

Alkukesän tihkusateen kastellessa keinonurmea kuului lopulta myös ottelun päättänyt pelinohjaajan vihellys. Tässä vaiheessa kokoonnuttiin jo totuttuun tyyliin riveihin kiittämään vastustajaa hyvästä pelistä. Näin valmentajan näkökulmasta on pakko todeta, että ottelussa saatiin nauttia erittäin hyvätasoisesta pelinohjaajatyöskentelystä. Lisäksi on nostettava hattua Koivukylän Palloseuran tekemälle työlle tyttöjen jalkapalloharrastuksen eteen. Vastassa oli hyvä, reipas ja urheilullinen ryhmä, joka pelasi ennen kaikkea reilusti. Tyttöjen kerratessa rivissä ottelun kulkua taidettiin todeta vastustajan tehneen ilmeisesti yhden maalin enemmän. Tässä vaiheessa eräs joukkueen monista ilopillereistä totesikin kuuluvasti, että ”ei haittaa jos hävittiin, tärkeintä on että oli kivaa”.

Ottelun jälkeen kerrattiin yhdessä ottelun hienoja suorituksia, joita jokaisella tytöllä oli ollut lukuisia. Torjuntoja ja maaleja, harhautuksia ja suorastaan tanssimista pallon kanssa, vahvaa juoksua ja oivaltavaa pelin lukemista, kavereiden naurattamista vaihdossa ja kannustavia sanoja kentällä. Lopulta riemu repesi vielä kerran, kun yksi pelaajista jakoi syntymäpäivänsä kunniaksi tikkarit koko joukkueelle. Siten olikin aika lähteä suut hymyssä kohti kotia – Risto Räppääjän ja Kikattavan Kakkiaisen tahtiin, tietenkin.

Pelitapahtuma oli kaikkiaan erittäin onnistunut. FCFJ T8 (2014-15) kääntää seuraavaksi katseensa Stadi Cupin tuleviin koitoksiin Opel-liigan jatkuessa muutaman viikon päästä. Kesä kieltämättä on futarin parasta aikaa.